KKO:2012:57
- Asiasanat
- Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen
- Tapausvuosi
- 2012
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2011/753
- Taltio
- 1100
- Esittelypäivä
A oli lähettänyt tulevassa oikeudenkäynnissä kuultaville X:lle ja Y:lle uhkauskirjeet, joilla oli tarkoitus vaikuttaa heidän lausuntojensa sisältöön. Koska X ja Y eivät olleet saaneet uhkauskirjeitä, A ei ollut rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla uhkauksella yrittänyt vaikuttaa oikeudenkäytössä kuultavaan eikä oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistö täyttynyt.
RL 15 luku 9 § 1 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 18.8.2010
Käräjäoikeus tuomitsi A:n kolmesta oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta (syytekohdat 9, 10 ja 11) ja muista rikoksista 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Seppo Tervonen ja lautamiehet.
Turun hovioikeuden tuomio 15.6.2011
A valitti hovioikeuteen vaatien oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevien syytteiden hylkäämistä. A perusteli valitustaan sillä, että teot olivat jääneet yrityksiksi ja että oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen yritys ei ollut rangaistava teko.
Hovioikeus todettuaan perusteluissaan rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 kohdan sisällön lausui, että lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan lausuntoa edeltävällä teolla tulee estää tai yrittää estää lausunnon antaminen tai vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lausunnon sisältöön. Yritys ja täytetty teko ovat lähtökohtaisesti yhtä moitittavia, koska teon täyttymisen kannalta ratkaiseva on teon kohteeksi joutuneen henkilön reaktio. Kysymyksen ollessa lausunnon vuoksi tehdystä väkivallasta tai uhkauksesta yritys ei ole tämän säännöksen mukaan rangaistava. Jos väkivalta jää yritysasteelle, riittää, että tekoon voidaan soveltaa asianomaisen väkivaltarikoksen yrityksen yleistä rangaistussäännöstä (HE 6/1997 vp).
Lain esitöistä ilmeni siten, että yritys ja täytetty teko täyttävät molemmat oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistön silloin, kun uhkaus tehdään lausuntoa edeltävänä ajankohtana. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa oli riidatonta, että A:n uhkaukset olivat kohdistuneet tulevassa oikeudenkäynnissä kuultaviin henkilöihin. Koska syyksilukemisen kannalta ei ollut merkitystä sillä, että uhkaukset olivat jääneet yrityksiksi, hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Vihervaara, Juha Laaksonen ja Jarmo Hannikainen.
Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan A vaati, että syytteet oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta hylätään ja rangaistusta tämän johdosta alennetaan.
Syyttäjä vastasi valitukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
1. A on elokuussa 2009 lähettänyt kanssavastaajilleen Y:lle ja X:lle syytekohdissa 9 ja 10 tarkoitetut kirjeet. Kirjeissä A on vaatinut Y:tä ja X:ää muuttamaan esitutkinnassa A:n tekemisistä antamiaan lausumia. Jos lausumia ei muutettaisi, A on uhannut puhua Y:stä ja X:stä 2.9.2009 pidettävässä käräjäoikeuden istunnossa asioita, joiden johdosta nämä saisivat ehdottoman vankeusrangaistuksen. Kirjeet eivät kuitenkaan ole saavuttaneet Y:tä ja X:ää.
2. Tammikuussa 2010 A on lähettänyt eräälle vankilasta kohta vapautuvalle henkilölle syytekohdassa 11 tarkoitetut postikortin ja kirjeen. Niissä A on pyytänyt kyseistä henkilöä ottamaan vapauduttuaan yhteyttä Y:hyn ja vaikuttamaan häneen niin, että Y tulevassa hovioikeuden pääkäsittelyssä muuttaa A:n tekemisten osalta esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa antamaansa lausuntoa. Kyseinen henkilö on kirjeitse ilmoittanut A:lle hoitavansa asian, mutta sitten kuitenkin jättänyt ryhtymättä siinä mihinkään toimenpiteisiin.
3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syytekohdissa 9, 10 ja 11 syyllistynyt oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistön täyttäviin tekoihin, joista käräjäoikeus ja hovioikeus ovat tuominneet hänet rangaistukseen.
Sovellettava säännös
4. Rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 momentissa säädetään, että joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella estää tai yrittää estää toista antamasta lausuntoa todistajana, asiantuntijana, muuna kuultavana tai asianosaisena oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tai vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lausunnon sisältöön on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
5. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 6/1997 vp s. 22 ja 39 - 40) mukaan lainkohta koskee siinä tarkoitettuun henkilöön oikeudettomasti kohdistettua väkivaltaa tai uhkausta, jolla asianomaista estetään tai yritetään estää antamasta lausuntoa muun muassa oikeudenkäynnissä tai jolla vaikutetaan tai yritetään vaikuttaa lausunnon sisältöön. Edellytyksenä on, että väkivalta tai uhkaus on keino, jolla kuultavaan vaikutetaan säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Yritys ja täytetty teko ovat lähtökohtaisesti yhtä moitittavia, koska teon täyttymisen kannalta ratkaiseva on teon kohteeksi joutuneen henkilön reaktio.
Korkeimman oikeuden kannanotto
6. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 momentin sanamuotoa ”oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella estää tai yrittää estää toista antamasta lausuntoa”, on edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen tulkittava niin, että rangaistavuus edellyttää uhkauksen tulemista lausunnonantajan tietoon. Vasta tietoisuus uhkauksesta voi johtaa siihen, että kohdehenkilö uhkauksen vuoksi joko luopuu lausunnon antamisesta oikeudessa tai muuttaa lausuntonsa sisältöä. Jos uhkauksen saanut siitä huolimatta antaa lausuntonsa sen sisältöä muuttamatta, teko on jäänyt yritykseksi siinä mielessä kuin kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan. Tällainen yritys on rangaistava. Sen sijaan kysymyksessä ei säännöksen mukaan ole rangaistava teko, jos uhkaus ei ole saavuttanut kohdettaan eikä siten ole voinut vaikuttaa tämän tahdonmuodostukseen.
7. Syytekohdissa 9 ja 10 A:n laatimat uhkauskirjeet eivät ole ennen oikeudenkäytössä annettavaa lausumaa tulleet Y:n tai X:n tietoon. Sen vuoksi oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistö ei ole näiden syytekohtien osalta täyttynyt.
8. Syytekohdassa 11 A on postikortilla ja kirjeellä pyytänyt erästä henkilöä vaikuttamaan Y:n tulevassa oikeudenkäynnissä antamaan lausumaan. Vaikka tämä henkilö on kirjeellään vastannut myöntävästi A:n pyyntöön, hän ei ennen oikeudenkäyntiä ole millään tavalla toteuttanut sanottua pyyntöä Y:n suhteen. Tässäkin tapauksessa Y on päättänyt lausumansa antamisesta ja sen sisällöstä niin, ettei uhkaus ole voinut vaikuttaa päätöksentekoon. Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistö ei ole myöskään tämän syytekohdan osalta täyttynyt.
9. A:n viaksi jäävät hänen syykseen alemmissa oikeuksissa luetut lievä ampuma-aserikos, pahoinpitely, törkeä rattijuopumus, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, liikennerikkomus ja kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:
Kohtien 9, 10 ja 11 syytteet oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta hylätään.
A tuomitaan lievästä ampuma-aserikoksesta, pahoinpitelystä, törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, liikennerikkomuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Timo Esko, Soile Poutiainen ja Ari Kantor. Esittelijä Petteri Mikkola.